jaksaa, ei jaksa, jaksaa...

Tuskin olen ainoa, joka kärsii talvella kamalan kuivasta (jopa atooppisesta) ihosta. Kädet kuivaa ja sormenpäät halkeilee, sekä naamaan ilmestyy ärsyttäviä kuivia kohtia. Noh, aattelin ottaa kokeiluun pellavansiemenöljyn ja chia-siemenet. Oikeen super foodia. :D Katsotaan, jos niistä vaikka olisi apua, kun rasvauksesta ei ainakaan tunnu olevan mitään hyötyä...

Oon myös ollu jo jonkun aikaa tosi väsynyt. Kotiaskareet ei innosta yhtään eikä huvita juuri tehdä muutakaan. Niimpä aattelin ostaa apteekista myös beroccaa, jos vaikka sillä saisi vähän lisää virtaa päiviin. No, ainakin näin kahden päivän käytön jälkeen huomaa jo sen, että oon helposti pystyny jättämään yhdet päiväunet väliin ja tuntuu muutenkin siltä, että jaksaa paremmin (tai ehkä se on vaan se ajatus, no samapa se, olo on selvästi virkeämpi).

Pikkuhiljaa tuntuu myös siltä, että alan pääsemään kotiaskareiden niskan päälle. Perussiivot on jo tehtynä, vielä kun jaksaisi tiskivuoren purkaa keittiöstä ja mopata lattiat. Pyykkiäkin olen pessyt...

Tuossa pikkumiehen pyykkejä ripustaessani tuli televisio ohjelma mieleen (olisiko se ollu joku manhattanin äitiyskonsultti tjv). Siinäkin sarjassa on turhanpäiväistä lietsontaa. Muistan, kuinka eräs pariskunta odotti kaksosia ja tämä ohjelman äitiyskonsultti sitten kertoi pyykin määrästä. Siitä kuinka viikossa nämä kaksoset aiheuttaisivat usean jätesäkkilisen verran pyykkiä. Muistan ne vanhempien ilmeet kuinka he järkyttyneinä katsoivat vaatekasoja, jotka äitiyskonsultti siihen maahan niistä jätesäkeistä kippasi, Mietinpä vaan, että miksi tuommoisesta asiasta piti pelotella? En voi ymmärtää miten niin paljon voisi saada pyykkiä aikaiseksi? Meillä pikkumiehen pyykkiä on kertynyt kuukaudessa vain ison muovipussillisen verran... Hyvin pesi kaikki samalla koneellisellakin..

Kyseisessä ohjelmassa on muutenkin turhaa pelottelua, jonka voisi jättää ihan hyvin sanomatta. Usein tässä ohjelmassa muutenkin odottavat äidit ovat stressaantuneita tulevasta ja tuntuvat jännittävän kaikkea. Miksi siis pitää entisestään ruokkia pelkoa? Noh, uskon, että tämäkin ohjelma on tehty, mutta kunhan tässä pohdiskelen. :D

Tässä meidän pikkusen kuukauden pyykit - en koe hukkuvani tämän "pyykkivuoren" alle.

Juuri sain pikkumiehen nukkumaan pihalle vaunuihin ja istahdin hetkeksi purkamaan omia ajatuksia koneen ääreen. On tämä elämä vaan hektistä, Kokoajan olisi hommaa ja jokapaikkaan pitäisi ehtiä. Helpottavaa aikaa se on tämä pienikin aika, mitä itselleen saa tästä arjenkeskeltä varastettua. Noh, se siitä, nyt vinkuu koira oventakana hätäänsä ulos, joten täytyy taas rientää. Omat tarpeet on selvästi lykättävä taka-alalle ja positiivisena hoettava itselleen: "kyllä minä vielä kerkeän!"