Mitä onni on?

Koira vinkuu ulos, mukula kitisee väsymystä, ruokaa pitäisi tehdä (ja yllätysyllätys ruokakaappi loistaa tyhjyyttään), kauppaankin pitäisi jotenkin raahautua, imuri lojuu lattialla tylsistyneen näköisenä, kun sitäkään ei ole hetkeen lenkitetty ja melkein itku tulee kun erehtyy katsomaan tilin saldoa…

Pakosti sitä miettii välillä – kuinka paljon elämä helpottuisikaan vaikka lottovoiton myötä. Tai edes joku arpa voitto 200 000e olisi niin helpottavaa. Ei tarvitsisi kokoaikaa budjetoida menojaan ja voisi kerrankin ostaa itsellensäkkin jotain. Viimeaikoina rahat on tupannut menemään ruokakauppaan ja mukulan tarpeisiin. Loppukuu on sitten itse syöty lähestulkoon kynsiä…

Mutta ehkä se raha ei kuitenkaan tuo onnea. Tässä miettiessään tällaisia asioita tajuaa, että itsellä on kuitenkin jotain kultaakin arvokkaampaa. Jotain mitä ei vaihtaisi mihinkään. Jotain, mitä ei voi rahalla edes mitata. Minulla on rakastava perhe – mies ja ihana lapsi. Äärettömän viisas ja tottelevainen koira, joka rakastaa aidosti ja kotiin tullessa odottaa aina ovella häntä heiluen palvova katse silmissään. Ihastuttava kissa, joka illan tullen käpertyy mahan päälle makaamaan, katto pään päällä ja lämmin tupa. Oikeastaan, mitä sitä muuta edes tarvitsisi? Tämä kaikki on sen arvoista, että syön mielelläni loppukuukauden kynsiä.

Kuva kesältä. Ihme-lehmä ihmettelee uutta tulokasta <3 Tässä on yksi onnistunut otos onnesta.