Hyviä ja huonoja uutisia

Eilen raapustaessani nimilistaa vasikoille kerrostaloasunnossamme, sain odotetun viestin. Anoppi lähetti kuvaviestin Kimarasta (josta kerroin aiemmassa postauksessani), joka oli ruvennut poikimaan! Sitä olinkin odottanut. Niimpä pakkasin muksun autoon, starttasin ja lähdin ajelemaan kohti maaseutua. Eipä mulla mammalomaa viettävällä ihmisellä nyt mitään muutakaan tekemistä ole ;) (lue: mitään muuta ookkaan kun kädet täynnä töitä)... Toisaalta kaipasinkin pakoon sotkuista asuntoa, jota en vieläkään ollut ehtinyt TAI jaksanut siivota.

Meiltä anoppilaan tulee matkaa noin 100 kilometriä. Päätiet olivat hyvässä kunnossa, mutta viimeiset 30 kilometriä olikin sitten peilijäätä ja huonosti hoidettua mutkatietä... Ensimmäisessä mutkassa olikin heti kaksi autoa ojassa, onneksi vältyttiin itse samalta kohtalolta, vaikka aurinko heijastikin niin pahasti, että hädintuskin eteensä näki.

Perille päästyäni kello olikin jo lähempänä neljää ja sain samantien vaihtaa vaatteet ja lähteä tilan väen mukana ilta-askareille. Ensimmäisenä tietysti menin katsomaan Kimaraa ja aivan uutta tulokasta - ihanaa pikkuruista lehmävasikkaa joka sai nimekseen Maskotti! Tänä vuonna vasikoiden nimet alkavat siis M-kirjaimella. Kimara oli vauvastaan niin tohkeissaan, ettei malttanut antaa sen yhtään olla: kokoajan sitä piti nuolla ja hoitaa hellästi pökkimällä. Käsinkosketeltavaa äidinrakkautta.

Itse hoidin ilta-askareilla anopin kanssa lypsyhommat. Lypsyn jälkeen juotettiin vasikat. Itse juotin pikkuriikkistä lehmävasikkaa tuttipullolla. Koska pikkuinen tärisi lämpölampusta huolimatta, puettiin me sille vielä villapaita päälle, ennenkuin lähdimme iltapesuille.

Marenki-vasikka villapaitaan puettuna (puhelinkuva)

Yö meni yhtä rauhattomasti kuin edellinenkin - muksu heräsi keskellä yötä pirteänä ja konttaili edestakaisin pinnasängyssään. Monien nukutusyritysten jälkeen pikkuinen viimein nukahti - ei tosin omaan sänkyyn vaan viereeni. Siinä se sitten nukkua tuhisi levottomasti, niin etten kyllä itse juurikaan saanut nukutuksi.

Aamulla saatiin kuulla surullisia uutisia. Anopin sukulainen oli kuollut. Siinä sitten oltiin surun keskellä. Yritin olla paljon avuksi - kävin hoitamassa päivänavetan (lykkimässä rehua lähemmäksi, antamassa karsinalehmille väkirehut ja juottamassa vasikat), auttamassa siementäjää ja tein vielä ruuankin. Kävin myös takamarkilla vähän kuvaamassa hiehoja.

Marenki tänään

Kimaran vasikka Maskotti maitopankissa.

Kiara.

Oma mies tuli vasta tänään perästä tänne koiran kanssa. Tässä nyt iltaa istun television ja puhelimen ääressä ja katson kun anoppi touhuaa muksun kanssa. Nyt täytyy viedä pikkusta yöpuulle. Hyvää yötä kaikille! Toivotaan, että tämä yö on edellisiä parempi.