Unelmista totta!

Helouuu kaikille ihanille ihmisille, jotka eksyitte blogiini!

Jokaisella on varmasti unelmia. Oma unelmani on jo pienestä asti ollut maalle muuttaminen. Olen koko ikäni asunut kaupungissa - hengittänyt kaupungin ilmaa ja tuntenut jotenkin "tukehtuvani" täällä sen kaiken hälinän ja ihmismassan keskellä. Olen jo pitkään kaivannut omaa tilaa, rauhaa ja kaikista eniten sitä maalaismaisemaa ympärilleni. 

Lähdin kaksi vuotta sitten opiskelemaan maatalousalaa siinä toivossa, että joskus omistaisin pienen punaasen tuvan, perunamaan ja oman hevosen. Suunnitelmiini tuli jossain määrin muutos, kun tutustuin nykyiseen mieheeni opintojen parissa, saimme ihanan pojan ja nyt tulevaisuudessani häämöttääkin mummonmökin sijaan suuri maatila lypsylehmineen ja kaikkine päivineen! En osaa sanoiksi pukea sitä tunnetta jota koen miettiessäni tulevaa. Koen olevani todella onnekas ja todella onnellinen jo nyt!

On ihana tietää, että oma lapseni saa tulla kasvamaan maalla - siellä missä itse olisin halunnut lapsuuteni viettää. Saan antaa sen mahdollisuuden pienelle pojalleni ja mahdollisesti tulevaisuudessa muillekkin lapsilleni, joita toivottavasti vielä tullaan saamaan. Aion ottaa lapseni mukaan kaikkiin päivän askareisiin, opettaa heitä lypsämään lehmää, ratsastamaan ja kaikkea mitä vaan ikinä maalla voikaan tehdä! Isä opettaa pojan ajamaan traktorilla ja pikkumies pääsee varmasti jo nuorena mukaan peltotöihin. 

Olen saanut maatilalta jo roimasti kokemusta ja rakastan sitä työtä. Minusta ei olisi koskaan mihinkään toimistotyöhön - istua nyt neljän seinän sisällä kahdeksan tuntia päivässä. Huhhuh. Tässä sitä vasta saa tehdä kunnon työtä. Ensinäänkin rakastan eläimiä, mikä tekee tästä työstä mielekkään juuri minulle. Voisin viettää tunti tolkulla aikaa kiertelemässä pihatossa lehmiä rapsuttelemassa ja vasikoita paijjailemassa. Fyysinen työ on rankkaa, mutta myös mahtavaa. Eipä tarvi salille lähteä, kun täälä se hauis vasta kasvaa aivan huomaamatta! Tässä työssä myös näkee työnsä tuloksen - tuotos nousee kun jaksaa tehdä työt hyvin ja huolehtia eläimistä oikealla tavalla. 

Vielä painotan sitä seikkaa, että tosiaan en ole tilan emäntä, mutta mukana työn askareissa aina siellä käydessämme. Mutta toivottavasti tuleva! ;)

Valoisa ja avara pihatto on viihtyisä työympäristö niin ihmisille kuin pihaton asukeillekkin eli lehmille!

Jo yhden kesän aikana opin kaikkien näiden ihastuttavien lehmien nimet - jokainen on oma persoonansa ja kaikilla lehmillä on omat tarpeet ja omat hauskat tapansa. Ihana-lehmä on seurankipeä ja seuraa aina pihatossa kulkiessa rapsutusten ja huomion toivossa, Timantti on navetan vanhin ja viisain lehmä - tuleva satatonnari, mikäli kaikki menee hyvin, Kimaraan tutustuin sen ollessa vasta vasikka: se oli kuin koiranpentu ja leikittiin paljon sen kanssa - aina navettaan tultaessa se huusi, jos sitä ei mennyt ensimmäisenä moikkaamaan. Siinä nyt parista ihanasta yksilöstä pikkuruista luonnekuvausta. On siis väärin ajatella, että lehmät ovat vain tuotantoeläimiä, eikä niitä pidetä arvossaan - se on täyttä hölynpölyä!

Olen lukenut paljon siitä, miten joillakin ihmisillä on sellainen käsitys, että tuotantoeläimiä pidettäisiin jotenkin huonosti. En toki voi yleistää - aina joukkoon mahtuu varmasti niitä mätämunia tiloja, joilla asiat ei ole niin hyvin, kuin pitäisi olla. Kuitenkin jos yleisnäkemys on tämä, se on täysin väärä. Yksi syy tämän blogin perustamiseen oli se, että haluan muuttaa käsityksiä ja valaista asioita kaikille, joita edes vähänkin voisi kiinnostaa. Itse olen ainakin kyllästynyt jo lukemaan siitä, miten muka tuotantoeläimiä kohdellaan kaltoin ja heitetään se arvostus roskakoriin, mitä juuri tuottajat, jotka kaikkien meidän ihmisten ruuan eteen raatavat arjet ja pyhät, ansaitsevat! 

Se on todellisuus, että maatalous ei tule maailmasta loppumaan. Siihen ei vaikuta se, ryhtyykö kasvissyöjäksi. Aina joku syö lihaa ja joku käyttää maitotuotteita. Siksi onkin ehdottoman tärkeää, että suosimme suomalaista ja ostamme suomalaisia ruokatuotteita. Maatalous kuitenkin työllistää suomalaisia ja suomessa ruuantuotantoon on aika korkeat kriteerit verrattaessa vaikka ulkomaihin. Jos suomalainen ruuantuotanto ajetaan alas, kaikki lihatuotteet yms. tuodaan ulkomailta, jolloin emme enää tiedä, miten se possu tai lehmä eli elämänsä, Nyt me voimme siihen vielä vaikuttaa.

Olen ikäni siis asunut kaupungissa, joten uskon olevani "neutraali" ihminen "saarnaamaan" tästä asiasta. Vihaan eläinrääkkääjiä ja eläinten huonosti kohtelemista, kuitenkaan en näissä maatalouden piireissä ole vielä törmännyt yhteenkään huonoon tilaan, mutta voin suoraan sanoa, että niitäkin tiloja myös varmasti on. Kuitenkaan en usko, että ne ihmiset olisivat pohjimmiltaan pahoja. Yleensä tälläisiin tapauksiin syyt ovat jossain syvemmällä. Kuten varmasti tiedätte tämä työ on rankkaa. Se tuo velkoja ja oma jaksaminen on varmasti kortilla. Se, jos eläimet makoilevat paskassa, ovat laihoja tai voivat muuten huonosti, on varmasti seuraus tuottajan uupumuksesta. Siitä, että kaikki kaatuu päälle. Silloin voisimme ojentaa auttavan kätemme syytösten sijaan.

Juolukka

Haluan tämän kirjoituksen loppuun vielä kertoa sen, että jos olet halukas näkemään maatalouden arkipäivää, kannattaa rohkeasti kysyä maatalousyrittäjiltä, pääsisitkö seuraamaan sivusta tai voisivatko he kertoa työstään tai jopa osallistua askareisiin. Uskon, että monet ovat innokkaita avaamaan ovensa ulkopuolisille ja halukkaita jakamaan tietoaan. Kuitenkin tuotantotiloihin omin luvin meneminen on kiellettyä. Tautiriski on todella suuri, et varmaankaan haluaisi, että luvattoman vierailun jälkeen eläimet voivat sairastua vakavasti.

Pyrin muuttamaan ihmisten näkemyksiä ja tuomaan maatalouden, edes tästä yhdestä näkökulmasta, teidän kotiin tämän blogin avulla ja toivottavasti myös omalla tapaani onnistun siinä! Kuitenkin vielä haluan pitää tämänkin blogin suhteellisen yleisellä tasolla, koska elämääni kuuluu vielä paljon muutakin kuin maatilaelämä. Esimerkiksi pieni lapsi, parisuhde, keskeneräiset opiskelut, ystävät, lemmikit sekä vapaa-aika.